Tälle sivulle kootaa ja työstetään tietoa itseohjautuvan oppimisesta ja sen hyödyntämisestä Action reading -ohjelmien toteutuksessa.


Itseohjautuvaa oppimista käsittelevää kirjallisuutta




Näkemyksiä itseohajutuvvuudesta

Kalle Virta käsittelee itseohjautuvuutta laatimassaan opiskeluoppaassa ja toteaa, että Itseohjautuvaa oppimista voidaan tarkastella prosessina ja tietoisuuden tilana. Prosessinäkökulmasta itseohjautuva oppiminen kuvataan oppimistoimintona tai niiden sarjana. Prosessia painottavat määritelmät pitävät yleensä sisällään sen, että itseohjautuva oppija kykenee suunnittelemaan, toteuttamaan ja evaluoimaan omaa opiskeluprosessiaan tilanteen vaatimusten mukaan joko yksin tai yhteistyössä muiden kanssa. Itseohjautuvan oppijan oletetaan kykenevän vaativaan ongelmanratkaisuun: hän kykenee diagnosoimaan itsensä ja elämäntodellisuutensa, mahdollisuutensa ja rajoituksensa sekä päättämään muutoskeinoista.

Käsitys itseohjautuvasta oppijasta liittyy humanistiseen ihmiskäsitykseen. Jokainen ihminen on enemmän tai vähemmän vastuuntuntoinen. Humanistinen ihmiskäsitys korostaa ihmisen potentiaalia oppimiseen ja kehittymiseen. (Hiemstra & Brockett, 1994). Itseohjautuva ihminen luottaa itseensä ja omiin kehitysmahdollisuuksiinsa. Humanismin näkökulmasta itseohjautuvuus on myös tavoite jonka saavuttamista tuetaan kaikin tavoin, jotta sitä voidaan käyttää oppimisvälineenä myöhemmin. (Koro, 1993b).

Itseohjautuvan oppimisen peruslähtökohtana on, että oppija on avoin omille oppimistarpeilleen ja on oman oppimisensa ohjaaja. Guglielminon (1977) mukaan voimakkaasti itseohjautuva oppija on aloitteellinen, riippumaton ja sitkeä oppija, joka on vastuussa omasta oppimisestaan ja näkee ongelmat haasteina. Hänellä on utelias, kurinalainen ja itseensä luottava elämänasenne, joka ilmenee voimakkaana haluna oppia tai muuttua. Hän hallitsee oppimisen perustaidot, sekä osaa organisoida oppimisprosessin etenemisen. Varila (1990) lisää itseohjautuvan oppijan piirteeksi päämääräsuuntautuneisuuden. Zimmerman (1990) on koonnut useiden tutkijoiden määritelmistä itseohjautuvan opiskelijan muotokuvan. Itseohjautuva opiskelija on sisäisesti motivoitunut ja itseään sekä oppimistaan ja sen tuloksia tarkkaileva, kontrolloiva ja arvioiva.

Useat itseohjautuvuuden määrittelijät katsovat itseohjautuvuuden koostuvan neljästä perusulottuvuudesta. Ensimmäinen ja perustavaa laatua oleva ulottuvuus on vastuullisuus ja halu oppia. Oppimishalussa nousee esiin itseohjautuvan oppijan sisäinen motivaatio oppimisen tahtomisesta ja haluamisesta. Toinen ulottuvuus on luova ja itsenäinen ongelmanratkaisu. Tähän sisältyy oppijan avoimuus ja uteliaisuus uusille haasteille. Hän on kriittinen ja valmis kyseenalaistamaan perinteisiä ratkaisuja sekä kokeilemaan uusia. Kolmas itseohjautuvan oppijan ulottuvuus on itsenäisyys ja varmuus. Hän pystyy ottamaan palautetta vastaan ulkopuolelta, mutta kykenee myös itse arvioimaan omaa oppimistaan. Itsenäinen oppija pystyy tekemään myös valintoja. Neljäs ulottuvuus on oppijan itseluottamus. Joustavien ratkaisumallien hakeminen ja käyttö liittyvät itseluottamukseen. Jollei oppija luota omaan toimintaansa, hän ei pysty myöskään näitä ratkaisumalleja käyttämään. (Vesisenaho, 1998)

Lähde: Virta, K., Metakognitiivisten taitojen kehittäminen. Opiskeluopas. Luettu 22.8.2009 osoitteesta http://users.utu.fi/kavirt/webopaskorjattu/opas1.4.htm . Tarkemmat tiedot lähdeviittauksista löytyvät alkuperäisen oppaan lähdeluettelosta.